K[[rmeennahasta tehty sinetti antoi viimein periksi. Ralndor Tiet[j[n manaama loitsu ajoi kirottujen ovien viimeisen pahan lumouksen pois, kauas i[isyyteen. Narisevat ovet avattiin hitaasti poikkeuksellisen voimakkaan Garj'mar Barbaarin ja Wronug Samoojan voimin. Garj'mar katsoi ep[luuloisesti Tiet[j[[. Olikohan Tiet[j[ yritt[nyt vet[[ h[nt[ nen[st[ taas kerran? "Jokatapauksessa min[ en taikoihin perusta", h[n ajatteli ja antoi sormiensa lev[t[ miekkansa kahvalla. "T[t[ min[ tarvitsen, enk[ muuta!" h[n mumisi ja puristi yh[ tiukemmin kalpaansa, sit[ jonka kylm[[n ter[[n monen ep[onnisen hirvi\n maallinen vaellus oli p[[ttynyt, ja matka kohti polttavia kiirastulia oli alkanut. Wronug taas katsoi Tiet[j[[ ehk[ hieman kateellisena. Vaikka Samooja oli saanut viimesilt[ tasonnousemiskoulutuksilta joitakin loitsuja, l[hinn[ Druidillisia, eiv[t h[nen kykyns[ vastanneet lainkaan Tiet[j[n taitoja; lumottuja nuolia ja voimakkaita salamoita, jotka poraavat tiens[ kymmenienkien \rkkien l[pi.
Ovien takana ammotti toistaiseksi j[rkkym[t\n, pahaa enteilev[ pimeys. Kylm[ tuuli puhalsi luolan syvyyksist[ vasten rohkeiden seikkailijoiden kasvoja. Garj'mar tunsi polviensa vapisevan. Rohkea Barbaari seisoi pelon lamaannuttamana, eiv[tk[ muutkaan olleet erityisen rauhallisia. Ralndor ker[si kaikki voimansa saadakseen sanan suustaan. N[enn[isen rohkealla, mutta perin hataralla ja katkeilevalla [[nell[ h[n lausui: "Pahan, jo kauan sitten unohdetun k[[rmekultin aarteet ovat pian k[siemme ulottuvilla, joten [llk\\n kukaan en[[ per[[ntyk\, vaan jatkakoon vaarallista matkaansa kohti meit[ odottavia syvyyksien vaaroja ja mittaamattomia rikkauksia kohti!" N[iden sanojen ruoskimana l[htiv[t (rohkeat) seikkailijamme kohti uskomatonta seikkailuansa, jolta ei ehk[ olisi paluuta.
Valaistuaan ensimm[ist[ huonetta Samoojan maagisella miekalla, havaitsivat he sen tyhj[ksi, lukuunottamatta lukuisien ep[onnisten luurankoja, heid[n, jotka oli ly\ty jo ensimm[isess[ huoneessa. Luurankojen liha oli ilmeisesti raastettu irti heti ja uhrattu Pahalle K[[rmejumalalle. Barbaari tutki luurankoja silm[t kiilt[en, muttei l\yt[nyt edes vaivaista kuparirahaakaan, jalokivist[ puhumattakaan. Vihaisena h[n kolisteli luurankoja miekkansa k[rjell[ ja heitti jonkun onnettoman reisiluun luolan sein[[n niin, ett[ se katkesi kuin hammastikku, ja pienet luunsirut leijailivat ja kiilteliv[t pimeydess[. "Rauhoitu, yst[v[ kallis, olemme vihollisen luolissa, eik[ meid[n pit[isi pit[[ kovaa [[nt[!" Samooja tiuskasi. Samalla hetkell[ kuului luolan toisesta p[[st[ kovaa, helvetillist[ [[nt[. "Oijoi, ik[vyyksi[ tulossa", mumisi Tiet[j[ ja varoitti muita. Kaikki luolan parisenkymment[ luurankoa muuttuivat el[viksi, ja liikkuivat kolisten seikkailijoita kohti. "Haa!" huusi Barbaari ja iski miekallansa kaksi luurankoa s[p[leiksi. Samooja oli my\skin niist[nyt kaksi. Tiet[j[ luki jotain kummaa loitsua. Yht[ki[ tiet[j[n eteen ilmestyi vahva ruoska, jolla h[n alkoi n[lvi[ tuhoontuomittuja valekuolleita. Muutaman minuutin p[[st[ koko taisto oli ohi. "Min[ listin seitsem[n!" uhosi Barbaari Samoojan ehditty[ tuhota vain viisi. Mutta tiet[j[n lumottu ruoska oli jo kadonnut, ja kaksitoista luurankoa oli paennut sokkeloisiin k[yt[viin, kohti vaarallisia alatasoja. "Varoivaisemmin ensi kerralla!" sanoi Tiet[j[ Barbaarille, mutta sai vastaukseksi vain muutaman kirosanan.
Ker[ydytty[[n taas yhteen p[[ttiv[t he jatkaa matkaansa laskeutumalla luolan p[[ss[ olevia portaita pitkin kohti tuntematonta. Barbaari kulki edell[ ennen Tiet[j[[, Samoojan varmistaessa mahdollista pakotiet[ takanap[in. Pian kuului pieni t\yss[hdys ja Barbaarin suusta tulvi voimakasta kiroilua. "Kautta Barbaarinkunniani, jokotaas joku yritt[[ saada henke[ni? Min[ Garj'mar Barbaari, en j[t[ rankaisematta ket[[n, joka turhaan pakottaa minut tempaisemaan rakkaan kalpani huotrasta!" N[in sanoen Barbaari veti miekkansa esiin ja halkaisi p[[n onnettomalta Goblinilta, joka oli t\rm[nnyt Barbaariin juostessaan portaita kiireess[ yl\s. Goblinin p[[n toinen osa irtosi ja l[hti vierim[[n portaita alasp[in. Muu ruumis lyyhistyi portaille. Barbaari tutki ruumista innolla. "Ei h[nt[ turhaan sanota Barbaariksi, [l[ koskaan ole erimielt[ h[nen kanssaan!" Tiet[j[ kuiskasi Samoojalle. Samooja ny\kk[si. Barbaari oli jo tutkinut Goblinin, ja ylpeili l\yt[mill[[n jalokivill[ ja taikajuomilla. H[n haisteli niit[ ja totesi nyt omistavansa kaksi annosta parantavaa eliksiiri[. Matka jatkui. Toistaiseksi onnekas ryhm[ jatkoi matkaansa. Samooja alkoi huolestua. "Olemme laskeutuneet viisikolmattasataa jalkaa, eiv[tk[ portaat ole loppuneet. Lis[ksi t[[ll[ hiljaista, ehk[ LIIANKIN hiljaista..." h[n huomautti. Muut pys[htyiv[t mietteli[in[. He tiesiv[t Samoojan olevan oikeassa. Mutta he p[[ttiv[t jatkaa matkaa.
Taivallettuaan ikuisuuden saapuivat he viimein hyvin valaistuun huoneeseen, joka oli koristeltu lukuisin k[[rmet[ esittelevin freskoin. Huoneen toisessa p[[ss[ oli kultainen alttari, jonka p[[ll[ lojui rikkauksia. Alttarille oli polvistuneena mies, joka ei ehk[ ollut huomannut heit[, tai oli jo kuollut. Barbaari hiipi vaivihkaa miest[ kohti miekka ojossa. Ollessaan juuri ly\m[ss[ miest[, t[m[ yll[tt[en k[[ntyi. Barbaari huomasi miehell[ olevan k[[rme tatuoituna otsaan. Mies kohotti k[[rmeenmuotoisen puukeppins[ ilmaan, huusi outoja sanoja, jotka tekiv[t kipe[[ Barbaarin korvissa. H[n manasi vierelleen Demonin. Pian oli savu h[lvennyt siivekk[[n Balor-Demonin ymp[rilt[. Demonilla oli p[[ss[[n sarvet ja sen punaiset silm[t porautuivat Barbaarin tajuntaan. Demoni kohotti miekkansa ja suoristi seitsenh[nt[isen ruoskansa. Barbaari kamppaili pelkoa vastaan. Tiet[j[ oli kuitenkin askeleen muita edell[. Hetke[k[[n ep[r\im[tt[ h[n taikoi itsest[[n mahtavan salaman ja l[hetti sen Demonia kohti. Demoni karjaisi tuskasta ja kiinnitti huomionsa Tiet[j[[n. Limaisella [[nel[[n Balor kehoitti Tiet[j[[ hy\kk[[m[[n Barbaaria vastaan. Tiet[j[ taisteli Demonin tahtoa vastaan, sill[ Balorin kyvyt olivat mahtavat ja se pystyi k[skem[[n heikkoluontoisia ihmisi[. T[ll[ v[lin Samooja otti miekkansa esiin ja l[hti hy\kk[[m[[n kohti k[[rmepappia. Pappi avasi suunsa ja huusi: "Shaitan Glamur!" Pian Samooja tunsi voimiensa heikkenev[n. Viimeisill[ voimillaan h[n l\i Pappia miekallaan ja sai aikaan ison haavan olkap[[h[n. Barbaari oli toipunut pelostaan ja iski Demonia p[[h[n suunnattomalla voimalla. Demoni ei t[st[ viel[ kuollut vaan iski Barbaaria ruoskallaan. Barbaari ei ehtinyt v[ist[[, ja ruoska raastoi julmasti h[nen ruumistaan. Samassa Barbaari sai maistaa Demonin miekkaa ja sai vammoja rintaansa. Sitten Barbaari kohotti miekkansa iski Demonia vakiopaikkaansa sarvien v[liin. Demoni parkui ja tuhoitui. T[ll[ v[lin Tiet[j[ oli upottanut sormenp[ist[[n ilmestyneit[ nuolia k[[rmepappiin tappaen h[net. "Voitto!" karjui Barbaari ja kohotti miekkansa ja her[tteli Samoojaa. Tiet[j[ mumisi: "K[[rmekultti on siis yh[ voimissaan!" Samooja nousi pystyyn ja otti miekkansa, joka oli verest[ m[rk[. Barbaari joi toisen eliksiireist[ns[ ja haavat parantuivat v[litt\m[sti. Seikkailijat jakoivat Papin aarteet; kultaa ja maagisia sormuksia. "Olemme nyt selvinneet ensimm[isest[ vaarallisesta taistelusta, toivottavasti onni on mukanamme loppuun asti!" sanoi Tiet[j[ ja jatkoi: "Toivottavasti voimme nyt lev[t[, sill[ en kest[isi toista Demonia. Etsik\\n jokainen lepopaikan, Barbaari voi ottaa ensimm[isen vahtivuoron." Mutta ilo ei ollut pitk[aikainen. Pian sein[n l[pi astui jotakin kaameata: Se oli kuin kymmenmetrinen tulipatsas, se loisti kuumaa valoa ja sen silm[t olivat pienet, mutta l[pens[ pahat. Sill[ oli kovat, ter[ksiset lepakonsiivet, ja hitaasti se asteli kohti pelonlamaannuttamia seikkailijoita.
